Viikko sitten koin aika mielenkiintoisen tilanteen, joka hämmästytti ja hieman säikäyttikin. Omalla henkisellä polullaan voi tulla mitä vain vastaan, jos vain on avoin ja vastaanottavainen. No mitä sitten oikein tapahtui? 

Olen päivittäin tehnyt EV1-koulutuksen tehtäviä. Olen käyttänyt niihin paljon aikaa ja keskittynyt kovasti. Haluan saada kaiken mahdollisen irti tästä koulutuksesta, tehdä töitä sen eteen ja saada nyt aluksi kuntoon nämä maadoitus- ja suojausasiat. Ne ovat ensisijaisen tärkeää oppia, jotta saa tuntumaa energioihin ja hiljalleen saa kehitettyä yhteyksiään ja mikä tärkeintä, kaikki tapahtuu puhtaissa energioissa.

Minulla oli ollut pientä kinaa mieheni kanssa ja painuin makuuhuoneeseen lukemaan. Hetken päästä tuli sellainen tunne, että taidankin vahvistella maadotuksia ja suojauksia, kun alkoi kiukuttaa. Aloin sitten tekemään työtä mielessäni lähes raivoisasti. Sain mielestäni hyvin visualisoitua maadoitukset ja suojaukset ja kehoni oli mukavan rento. Lämmin energia vain virtasi. Mielessäni kävi yhtäkkiä, että minähän haluaisin "matkustaa" menneisiin elämiini ja totesin, että voisiko korkeampi voima ja valonauttajat näyttää minulle entisiä elämiäni. Oikeastaan pyysin kovasti, että saisin jotain konkreettista näyttöä. Haluaisin kiitää läpi elämien ja katsella missä olen kulkenut. Olin kuullut matkamenetelmästä, jossa palataan ohjatusti kokemiimme tunteisiin ja poistamme näin kehosta ikävien tapahtumien muistijäljet. Jotenkin tuo matkamenetelmä kävi mielessäni ja sovelsin sen pyynnön sekaan. En kirjoita sen enempää matkamenetelmästä, voit googlettaa matkamenetelmän jos kiinnostuit asiasta.

Sitten mieleeni tuli monta kertaa sana inkarnaatio. Ennemmin en ollut hädin tuskin osannut sanoa koko sanaa, mutta nyt se pyöri mielessäni täysin kirkkaana. Mietin siinä hyvin pinnallisesti, että mitähän tästäkin vielä tulee. Rentouttelin vielä hetken mieltäni ja toistelin pyyntöäni yläkertaan, kunnes yhtäkkiä alkoi tapahtumaan. Kehoni oli täysin rento ja tuntui että irtaannuin kehostani. Tuntui, että fyysinen kehoni jäi vuoteelle makaamaan, mutta sieluni lähti liitelemään jonnekin kauas kauas pois. Hiljalleen aloin näkemään valoa ja erivärisiä palloja silmäluomieni alta. Minulla oli silmät kiinni koko ajan. Luomet liikkuivat myös vilkkaasti koko matkan ajan. Hengitykseni hidastui hiljalleen yhä hitaammaksi ja hitaammaksi. Lopulta tuntui, etten hengitä lähes ollenkaan, vain hyvin hitaasti ja pinnallisesti. Kuulin omalla äänelläni ohjausta. Luulen, että se oli oma suojelusenkelini, joka puhui minun mieleni kautta. Sain kehooni ja mieleeni enkelihoitoa. Valoa, rakkautta ja eheyttä. Tunsin energian virtaavan kehossani. Oma enkelini oli kokoajan vierelläni ja sitten matkamme alkoi edellisiin elämiini tai sitten se oli vain matka, joka minulle haluttiin näyttää. En tiedä matkan tarkoitusta, mutta hieno kokemus se kuitenkin oli.

Lähdimme aikamoisella vauhdilla liitelemään ilman halki ja siitä avaruuteen ja läpi galaksien, jonnekin kauas kauas kaukaisuuteen. Tähdet vilisivät silmissäni ja liikuimme halki tumman avaruuden. Matka avaruuden halki kesti melko kauan. Lopulta saavuimme maailmoihin, joita näin kuin elokuvissa. Maailmat olivat peräkkäin. Katsoin ensiksi ensimmäistä maailmaa ja elämääni ja siirryin sitten taas toiseen maailmaan katsomaan seuraavaa elämääni. Nämä maailmojen vaihdokset tapahtuivat melko nopeasti, kuin ajatukset. Olin jokaisessa maailmassa hetken aikaa ja ehdin tuntemaan, millainen olin silloisessa maailmassa. Todella mielenkiintoinen tunne. Ensiksi päädyin maailmaan, jossa oli kaunis ja kirkas meri sekä kilometrien pituinen hiekkaranta. Tunsin tuulen ja lämmön. Olin tässä maailmassa vapaa ja onnellinen, olin vain ja ihmettelin sen kauneutta. Minulla oli pitkä mekko päällä, joka hulmusi tuulessa. Tämän jälkeen siirryin vauhdilla seuraavaan maailmaan. Tajusin olevani Egyptissa. Näin pyramidit, hiekan, auringon ja lämmön. Näin itse Kleopatran. Minulle tuli sellainen tunne, että olisin itse ollut Kleopatra, jumalallinen hallitsija. Näin palvelijoita ja vartijoita ja sitten taas yhtäkkiä matkani jatkui eteenpäin. Lensin ilman halki kevyenä ja vapaana, kuin lintu. Näin pilviä jotka vilisivät ohi, vauhtini oli niin kova, että olin hetkessä taas tummassa avaruudessa, matkalla vieläkin pidemmälle menneisyyteen. Näin galakseja ja tähtiä. Menin niin kauaksi, että avaruus muuttui yhä tummemmaksi ja tummemmaksi. Mielessäni kävi jo hieman pelko, että osaako sieluni vielä takaisin kehooni, jos se jatkaa matkaa. Luotin kuitenkin enkeliini tai henkioppaaseeni tai kuka hän sitten olikin; hän halusi selvästi näyttää minulle tämän kaiken.

Kohta pysähdyimme taas uuteen maailmaan. Tässä maailmassa olin myrskyävän meren äärellä, seisoin kalliolla ja katselin merta. Tunsin olevani soturi. Ehkä olin ollut jonkimoinen soturiprinsessa siinä elämässä. Kerkisin hetken nauttimaan suolaisesta merituulesta, kunnes matkamme jatkui taas. Nousimme korkeammalle, mutta emme menneet avaruuteen. Lensimme todella korkealla, pilvien päällä, sitten hiljaa laskeuduimme maailmaan, jossa oli lunta. Lensimme läpi tämän lumisen maan. Näin vuoria ja lunta, tunsin kylmyyden. Emme laskeutuneet tähän maailmaan, vaan lensimme sen läpi. Kerkisin vain tuntemaan, että tässä maailmassa on todella kylmä. Pakkasta oli varmasti niin paljon, että ihmistä ei voitaisi noin vain pudottaa siihen maailmaan tai hän jäätyisi kuoliaaksi. Siihen maailmaan synnytään ja sinne kasvetaan ja näin keho oppii ja sopeutuu kylmään ja pystyy näin toimimaan kylmyydestä huolimatta. Nousimme taas ylemmäksi ilmaan ja vielä ylemmäksi, pilvien päälle. Taas kohta laskeuduimme alemmas ja näin itseni ratsastavan valkoinen mekko hulmuten ruskealla hevosella. Näytin niin onnelliselta ja vapaalta. Pitkät hiukseni hulmusivat lämpimässä tuulessa. En saanut kiinni tunteesta mikä olisin ollut siinä maailmassa, minä vain ratsastin ja olin onnellinen. Sitten pian taas nousimme uudelleen ylös ja vielä korkeammalle ja korkeammalle, lensimme mustaan valoon eli lensimme taas avaruuteen. Tunsin kuinka lensin mustan universumin läpi ja mielessäni kävi jo huoli siitä, että matka on kestänyt niin kauan, että kohta oikeasti kadotan itseni matkalle. Kävin mielessäni läpi maadoituksen ja suojauksen ja tarkistin, että enkelini on vielä lähelläni. Kyllä hän oli edelleen siinä. Mieleni rauhoittui hieman ja ajattelin katsoa vielä yhden maailman ja kääntyä sitten takaisin ja palata omaan maailmaani. Tämä viimeinen matkani universumin halki kesti todella kauan. Lopulta laskeuduimme matalammalle ja näin maailman, joka oli ihan musta. Siellä oli vain mustaa ja ilmassa oli savua. Pian erotin mustia vuoria, ne olivat tulivuoria. Jotkut tulivuoret tupruttivat savua ja jossain näin kiehuvan kuumaa laavaa. En kerinnyt tuntemaan siitä maailmasta paljon mitään, kun minua alkoi hirvittää ja ajattelin, että nyt on oikeasti pakko palata takaisin. Tämä maailma oli musta ja se hieman pelotti minua. Vahvistelin taas energioita, maadoituksia ja suojauksia. En tiedä oliko niistä enää tässä vaiheessa mitään hyötyä, mutta oletin kuitenkin olevani ankkuroituneena omaan maailmaani näiden maadoituksien ja suojauksien kautta. Pyysin, että matkaisimme takaisin omaan maailmaani, omaan fyysiseen kehooni takaisin. Olin huolestunut ja tahdoin päästä äkkiä takaisin. 

Hiljalleen käännyimme takaisin ja matkasimme pitkin avaruutta ja universumia. Mustaa ja tähtiä, kylmä ilmavirta joka tuntui, kun matkasimme avaruuden halki. Matka jatkui ja jatkui, aina lähemmäs omaa maailmaani. Tunsin matkalla rakkautta, valoa ja hyvää oloa. Tiesin, että oma enkelini ja ehkä muitakin enkeleitä oli vierelläni, olin siis turvassa, mutta silti minua jännitti. Lopulta palasin omaan tuttuun maailmaani ja tunsin onnellisuutta, että sieluni oli löytänyt takaisin fyysisen kehoni luokse. Palattuani vahvistelin maadoitukset ja suojat enkelten avulla. Pyysin pienentämään auraani minulle sopivaan kokoon ja sulkemaan ja suojaamaan kaikki 12 chakraani. Hiljalleen avasin silmäni. Oloni oli rauhallinen, hyvä ja rakastettu. Se rakkauden tunne oli niin suurta. Olin turvassa, olin kotona. Matkani kesti ehkä noin reilun puoli tuntia, en katsonut kelloa, joten joudun vain arvailemaan.

Näin, kuulin ja tunsin niin paljon matkan aikana. Tunsin lämpimän, lähes kuuman energian kehossani, joka roihusi sisälläni koko matkan ajan. Kun nousin vuoteesta, minulla oli hetken aikaa kylmä, mutta pian tunsin taas tutut kuumat aallot, jotka pyyhkivät läpi kehoni. Tunnen aina tätä energiaa ja lämpöä kun teen maadoitukset, suojaukset ja visualisaatiot. Lämmin energia tuntui vielä pitkään kehossani sen jälkeen, kun olin palannut takaisin ja noussut jo vuoteestakin pois. 

Tuntui, kuin olisin irtautunut kehostani pois. Tunsin ja kuulin, kuin olisin ollut ulkona omasta kehostani. Oma ääneni kuulosti lähes vieraalta: ihan, kuin olisin palannut kehoon, jota en tuntenut. Kuulin puheeni ja ihmettelin sitä. Tuoltako minä kuulostan? Tällainen tunne minulla oli vielä noin puolen tunnin ajan. Mietin vielä kokemustani alusta loppuun. Tunne oli aivan mieletön, mutta taisin päätyä matkaltani hieman liian nopeasti takaisin. Pelästyin sen verran matkaani, että minulle tuli kiire takaisin. Ehkä kehoni ja mieleni jäi osittain jonnekin matkan varrelle ja siksi tunsin, että olisin kehoni ulkopuolella ja tunsin oloni vieraaksi? Pyysin vielä enkeleitä eheyttämään minut ja tuomaan sieluni rippeet takaisin fyysiseen kehooni. Oloni oli tosiaan noin puolen tunnin ajan hieman levoton ja pelokas. Keskustelin mieheni kanssa asiasta ja meinasin laittaa viestiä kouluttajallenikin, että olenko nyt mennyt tekemään jotain peruuttamatonta, mutta mieheni sanoi, että vaikutan ihan normaalilta, että tuskin minulla mitään hätää on.

Hiljalleen mieleni rauhoittui. En muista nukuinko yöni hyvin, mutta sen muistan, että seuraavana päivänä olin aivan normaali oma itseni. Muistin asiat ja tiesin, että olin hereillä enkä nukkunut. Mieleni oli kirkas ja selvä. Mietin kokemaani ja ajattelin oliko se ollut vain omaa mielikuvitustani vai oliko enkelini vienyt minut tälle mielenkiintoiselle matkalle. Päädyin siihen tulokseen, etten olisi osannut noin selvästi kuvitella tai tuntea asioita. En siis tiedä loppujen lopuksi mikä tämä matka oli, mutta olen silti kiitollinen että sain sen tehdä. Eikä kai sillä ole väliä oliko kaikki minun omaa kuvitelmaani vai jonkun korkeamman viesti minulle, tärkeintä oli tehdä matka ja oppia uutta. Otan kaiken opin kannalta, ehkä tämä oli minun henkisellä tielläni tarpeellinen ja tämä opetti minulle jotain uutta, avasi tunteitani ja herätti uinuvan mieleni pohtimaan tätä kaikkea, mitä minulle on tapahtunut ja mitä minulle tulee vielä tapahtumaan. Katsotaan mitä tielleni vielä avautuu. Kiitos, kiitos, kiitos.