Kirjoitin nämä viestit äsken suoraan tänne blogiin. Hiljennyin ja pyysin puhdasta, rakkaudellista yhteyttä, jonka välityksellä Valonauttajat voivat kauttani lähettää viestejä. Kirjoittaminen on aina todella nopeaa, sanat vain tulevat mieleeni ja kirjoitan ne samantien joko koneella tai käsin. Sormeni eivät aina pysy mukana, jos kirjoitan koneella, joten korjailen suurimmat virheet ennen julkaisemista. Viestit ovat siis suoraan Valonauttajilta, eikä niiden sanomaa ole muokattu. 

Antoisia lukuhetkiä jokaiselle <3


Viestejä Valonauttajilta


Rakkaus on sanomana vahva, suureellinen. Sen hyvyys on korkeampaa, kuin mikään muu. Älä koskaan epäile, ettemme rakasta tai välitä, olette ajatuksissamme aina, joka ikinen hetki. 

*

Rakkauden sanomaa tulisi viljellä aina, sen mahti tulisi näyttää ihmisille. Jos ihmiset vain tietäisivät mitä me tiedämme, he ymmärtäisivät tämän kaiken, tämän maailmankaikkeuden, sen historian ja tulevan. Tulemme kohoamaan korkeampiin lähteisiin ja korkeampiin värähtelyihin, mutta se tapahtuu hitaasti. Sinun tulee odottaa kärsivällisesti ja tehdä samalla herkeämättä työtä ja luottaa, että saat satoa. Satosi kasvaa ja ruokkii maailman. Maailma tarvitsee ihmistä, joka ohjaa heidät uudelle polulle, ilman pelkoa, ahdistusta ja tuskaa tuntemattomasta. Oletko sinä sanansaattaja? Me kerromme sinulle ja sinä teet.

*

Korkeiden vuorien opetus lienee ihmisille käsitteenä outo. Enkelit ovat alkujaan harjoittaneet voimiaan ja kestävyyttää vuorilla. Vuorten sielu on erinlainen, se on yksilö ja kukaan ei voi siihen tutustua ennalta, se täytyy nähdä, oppia ja tuntea. Kuinka me opimme tämän? Sinun tulee olla rohkea ja kiivetä omalle vuorellesi ja tähyillä tulevaa, opetella ja olla nöyrä. Vain nöyrä ja rakkautta täynnä oleva olento voi nähdä herkkien pilvien ja vuorien yli.

*

Mitä se rakkaus on? Niin monet sitä ovat vuosituhansia meiltä kysyneet. Se on voimaa. Ilman tätä voimaa sinä hukkuisit miljooniin meriin. Ihmiset eivät vain ole vieläkään tajunneet, kuinka tärkeitä meret, vuoret ja koko maailma on. Ehkä he nousevat ja värähtelevät suurellisesti ja alkavat sitten näkemään totuuden. Odotamme sitä, mutta emme voi pakottaa sitä tapahtumaan, tämä on ihmiskunnan prosessi, hiljainen tie, joka jokaisen täytyy kulkea.

*

Olemme aina oppainanne. Olemme aina vastauksenne. Me olemme, mutta emme ole silti kaikkea. Sinun tulee tehdä itse paljon työtä. Vapaata tahtoa tulee jokaisen kunnioittaa. Siinä me nöyrrymme ja odotamme sinua.

*

Jokainen meistä on oma yksilö, kuin kotilo, joka matkaa rannalla ja vie kotia selässään. Mikä on tärkeämpää, kuin koti ihmiselle on. Niin kotilollekin. Jos matkustat maailman ääriin, silti kaipaat kotiasi. Missä on kotisi on sydämesi. Jos voit, ota kotisi mukaan, jos et voi, tee kotisi sinne missä mielesi on tyyni, näet ja kuulet rakkauden. Toteuta unelmiasi antaumuksella. Rakasta, se on tärkeää.

*

Jokunen sana surusta. Jokainen ihminen kokee surua. Suru on tehty teille mekanismiksi, se suojaa, mutta se myös opettaa. Sen valoa ei näy, koska se on niin tummaa ja mustaa. Kuitenkin jokaisen vastoinkäymisen takaa löytyy uusi päivä. Jokainen suru ja syyllisyys tekee ihmisestä kokonaisemman. Ilman näitä oppeja ei ihminen opi. Jos kaikki annettaisiin valmiina eteesi, kaikki maailman mammonat olisivat sinulle mahdollisia, et sinä tietäisi mitä niillä tehdä. Suurempi kokonaisuus vaatii aikaa ja rohkeutta. Hiljalleen hyvä tulee. Jos saat pieniä asioita hetkittäin, se on rikkaampaa. Eikö ole mukavampi saada asioita pieninä paloina, kuin että kaikki putoaisi eteesi kuin tarjottimella. Se olisi liian helppoa, se olisi jopa vastuutonta. Ihminen oppii kaikesta. Ihmisen täytyy oppia, että kaikkea ei niin vain saada. Sitä toivotaan, sitä kipeästi halutaan ja kovalla työllä saavutetaan. Näin sen pitäisi mennä, ei millään muulla tavalla.

Kiitos, kiitos, kiitos